Huge L Luontoiti Lyrics
Luontoäiti by Huge L
Kumpi tuli ensin muna vai kana?
Hyvä vai paha? Humala tai päiväraha?
Tuhat ja sata, ihmiset itsekeskeisii.
Mallikansioihin kuvataan napaa,
Sulavaa vahaa ku lusikas lupavaa kamaa,
Toiset muka vaan mukavaa leikkii vaik on tukalaa.
Mul on paljon humalaa, aamul herää
Kuivuneest verest, eikä kukaan tuo buranaa.
Jälkikäteen otetaan järki käteen.
Mennään nopeempaa, vaihda kengät, lennä koneen kaa.
On aika mennä molempaan suuntaan,
Kynnyksel dilemmaa oven kaa tuumaan.
Mä koskaan kerro tarinoit,
Kerron asioit mitä tajutaan vaan lapioil.
Kuha kaivettu, maat takas laitettu,
Siemenest taimi minkä varsi on taitettu.
Koiruuksii mieles kun kenneleis
Kirjotan huonoist kirjailijoist best-sellereit.
Maalaan maisemii ilman pensselei,
Otin Nipalt vyön nyt se käyttää henkseleit.
Äiti, sä kannoit mulle elämää.
Äitä sä annoit mulle elämää. (x2)
Puhun totta vaik mä valehtelisin.
Jos valhetta valheeksi valehtelisin.
Voiko meillä olla oikoteitä kun
Metsäpolut täynnä vaan eksyneitä?
Asennoidu, aseet noidu,
Sen takii asioihin takerroidu.
Kun takiainen villavaattees,
Tekoverta kapiaisen virkavaattees.
Ja sotilaille vesipyssyt Saharaan,
Tulikastees ampuu kaikkee palavaa.
Ja turha itsemurhakin on kamala,
Kun pilailuaseest, pikkulakanas lukee; hahhahhaa.
En mä oo vakava, sillon ku mä hymyilen
Mua ei näy kun mä seison jonku takana.
Kirkonristis sakarat Hitlerin,
Pappi manalas, uskovaiset pakanat.
Pakkaat korttei, aidat kortteleis,
Saranat ei aukee, sahataan porttei.
Kaikki haluu päästä, ei mul oo kiire.
Päämäärät säästän ennen ku asetun siihe.
Ja pakko välil tunnistaa,
Ku vanhat frendit alkaa muistuttaa ohikulkijaa.
Ei tää oo melankoolist,
Tää on vaan suomalaiseen mentaliteettiin verrannolist.
Äiti, sä kannoit mulle elämää.
Äitä sä annoit mulle elämää. (x2)
Hyvä vai paha? Humala tai päiväraha?
Tuhat ja sata, ihmiset itsekeskeisii.
Mallikansioihin kuvataan napaa,
Sulavaa vahaa ku lusikas lupavaa kamaa,
Toiset muka vaan mukavaa leikkii vaik on tukalaa.
Mul on paljon humalaa, aamul herää
Kuivuneest verest, eikä kukaan tuo buranaa.
Jälkikäteen otetaan järki käteen.
Mennään nopeempaa, vaihda kengät, lennä koneen kaa.
On aika mennä molempaan suuntaan,
Kynnyksel dilemmaa oven kaa tuumaan.
Mä koskaan kerro tarinoit,
Kerron asioit mitä tajutaan vaan lapioil.
Kuha kaivettu, maat takas laitettu,
Siemenest taimi minkä varsi on taitettu.
Koiruuksii mieles kun kenneleis
Kirjotan huonoist kirjailijoist best-sellereit.
Maalaan maisemii ilman pensselei,
Otin Nipalt vyön nyt se käyttää henkseleit.
Äiti, sä kannoit mulle elämää.
Äitä sä annoit mulle elämää. (x2)
Puhun totta vaik mä valehtelisin.
Jos valhetta valheeksi valehtelisin.
Voiko meillä olla oikoteitä kun
Metsäpolut täynnä vaan eksyneitä?
Asennoidu, aseet noidu,
Sen takii asioihin takerroidu.
Kun takiainen villavaattees,
Tekoverta kapiaisen virkavaattees.
Ja sotilaille vesipyssyt Saharaan,
Tulikastees ampuu kaikkee palavaa.
Ja turha itsemurhakin on kamala,
Kun pilailuaseest, pikkulakanas lukee; hahhahhaa.
En mä oo vakava, sillon ku mä hymyilen
Mua ei näy kun mä seison jonku takana.
Kirkonristis sakarat Hitlerin,
Pappi manalas, uskovaiset pakanat.
Pakkaat korttei, aidat kortteleis,
Saranat ei aukee, sahataan porttei.
Kaikki haluu päästä, ei mul oo kiire.
Päämäärät säästän ennen ku asetun siihe.
Ja pakko välil tunnistaa,
Ku vanhat frendit alkaa muistuttaa ohikulkijaa.
Ei tää oo melankoolist,
Tää on vaan suomalaiseen mentaliteettiin verrannolist.
Äiti, sä kannoit mulle elämää.
Äitä sä annoit mulle elämää. (x2)